Dressed up for the Finnish Indipendence Day, Itsenäisyyspäivän juhlapuvut

juhlapuvut

This year today, the 6th December, Finland celebrates it’s 99th Independence Day. A kick off for the Centenary festivities in other words! We fly our blue and white flag and parades and festivities take place all over the country. The biggest affair is held at the presidential palace where the guests include the diplomatic corps, the leaders or the country and it’s economy along with the winners of this year’s sports’ medalists – i.e. the Finnish royalty😉 . The whole nation watches with a scrutinizing eye how the celebrities have dressed up this year.

The children are taught to honour the day in a special way too. For a couple of decades now the Mayor of Helsinki has invited all the fourth grade pupils of the Helsinki schools to an Indipendence Day reception. The ten year olds get to put on their best – clothes and behaviour, be welcomed with a handshake from the Mayor, experience a music show from some popular artists and enjoy an evening of dancing and food and drinks galore, just as the adults do at the presidential palace. My youngest goddaughter and her sister will be two of the princesses at the mayors reception this year in these party dresses, handmade by Liisa of course😀

So three cheers to one of the best countries in the world to live in, and that’s not just my opinion!

 

White work embroidery, reikäommel pannumyssy

reikaommel-kokonaanSometimes you get a book – or a piece of needlework in your hands that you just don’t want to put down. Well, that’s what happened with this cutwork embroidery tea cosy. It was supposed to be an idle doodle to carry on with when there was nothing else going on but as it turned out this project totally engulfed me! It will take many many more hours to get the other side done and to make the scalloped edges, but some day (quite soon?) this will make a lovely tea cosy🙂 It’s an old pattern from the beginning of the 20th century, the original piece has been donated to the collection of the Helsinki University.

*

Kokeilumielellä alkanut käsityö valmistuikin pikavauhtia kun en malttanut päästää siitä irti! Tämän kauniin pannumyssyn päällisen ohjeen olen poiminut talteen Suuren Käsityölehden numerosta 5/2002. Lehdessä esitellyn alkuperäisen pannumyssyn on kirjailija Tyyni Tuulio lahjoittanut Helsingin yliopiston käsityökoulutuksen kokoelmiin. Erilaisista pitsinvalmistustekniikoista innostuttuani kaivoin ohjeen esille ja rupesin itsekin kokeilemaan tätä leikekirjonnaksi kutsuttua kaunista käsityötä.

pannumyssy

This tea cosy is another old treasure from my grandmother’s linen cupboard and served as an inspiration to tackle something similar.  It looks very fragile and certainly needs to be replaced although someone has tried to mend it.

*

Tässä on isoäidilleni kuulunut pannumyssy joka näyttää jo liian hauraalta käytettäväksi. Kangas on paikoitellen kulunut puhki ja sitä on jo paikkailtukin.

The hardest part starting the new project was getting hold of material fine and dense enough to suit this type of work. I tried a couple of modern day fabrics but in the end I cut a piece off the foot end of an old linen sheet – one that has my grandmother’s initials on it too. I reasoned that no-one is going to use the old heirlooms for their original purpose so I might as well use part of the material for something new.

*

En ole aikaisemmin juurikaan tehnyt valkokirjontaa. Yritin ottaa selvää millaista lankaa pitää käyttää ja mikä olisi sopivaa kangasta. Kokeilin kirjailla aluksi tavalliselle puuvillaiselle lakanakankaalle, mutta se tuntui liian venyväiseltä tähän arvokkaaseen työhön. Sitten hankin uutta pellavakangasta, mutta sekään ei ollut läheskään tarpeeksi tiivistä. Päätin ratkaista asian leikkaamalla kankaanpalan isoäitini vanhan pellavalakanan jalkopäästä. Näitä vanhoja lakanoita ei kukaan enää kuitenkaan käyttäisi alkuperäiseen tarkoitukseen ja yläpään, jossa on kaunis monogrammi, voisi käyttää vaikka pöytäliinana. Lakanakangas on todella tiivistä ja juuri sopivaa tähän käsityöhön! Lankojakin kokeilin erilaisia, mutta päädyin lopulta tavalliseen kuusisäikeiseen kirjontalankaan, DMC mouline spécial 25, jota käytin työhön kahden säikeen vahvuisena. Vastaavaa on ainakin Anchor merkkisenä.

 

The first photo above shows my clumsy attempts onto a plain cotton sheet. In the next one you can clearly see the difference between the modern day linen that I found in my fabric shop and the old dense cloth of my grandmother’s old sheet.

*

Yllä ensimmäiset kömpelöt valkokirjontaharjoitelmani tavalliselle lakanakankaalle. Toisessa kuvassa näkyy selvästi ero nykyaikaisen pellavakankaan ja isoäidin lakanakankaan välillä.

Here are the beautiful old sheets. The one adorned with the drawn thread lace was of course the top sheet and on the bottom sheet you only had the monograms. These are my grandmothers maiden name initials so the sheets must be nearly a hundred years old. The lace has also been mended at some stage. The sheets have been kept as an heirloom for decades since they haven’t been used after they were mangled. The mangle has been literally very impressive and as you can see if you look close enough even the imprint of the mangle cloth on the initials is visible!

*

Vanhoja lakanoita on säilytetty käyttämättöminä jo vuosikymmenet kuten voin päätellä siitä että ne on todella hyvin mankeloitu. Esimerkiksi mankeliliinan palttinakuvion voi vielä nähdä nimikirjaimiin painautuneena. Reikäompeleet päällilakanassa on taidokkaasti tehty. Niistä näkee että lakanoita on joskus kyllä käytetty sillä pitsiä on jo paikattukin. 

I managed to make the white work into quite a presentable piece after some practice🙂 When I’ve finished the other half and sewed it all together I can replace the old tea cosy and place it somewhere for safe keeping for future generations to wonder at.

*

Omasta työstäni tuli aikani harjoiteltuani ihan siedettävän siistiä. Ja kun aloitan seuraavan puolen tulee siitä vieläkin siistimpää – varmaankin uuden pannumyssyn päällipuoli😉 Vanhan voikin sitten siirtää muistojen laatikkoon tulevien sukupolvien ihasteltavaksi.

pannumyssy-ja-reikaommel

Old handkerchief lace, vanhaa nenäliinapitsiä

nenaliinat-ja-pyorea

I love old linen! These are some of the beautiful pieces that I’ve inherited. Each handkerchief has been decorated with a different type of lace, all with really thin thread and worked with very skillful hands. The round little doily adorned a jam jar that I was given many years ago and has a slightly more rustic feel to it.

nenaliinojen-kulmat

Kauniit käsityöt ovat intohimoni ja näitä perintöliinoja vaalin suurina aarteinani! Kolmea eri tekniikkaa on käytetty nenäliinojen pitsien tekoon. Pyöreä pikkuliina koristi aikoinaan lahjaksi saamaani hillopurkkia ja sen virkattu pitsi on vähän karkeampaa tekoa.

nenaliina-virkattu

Beautifully worked crochet! The motif is only 1,5 cm wide and about the same hight. The edging is also very neatly crocheted straight onto the linen.

*

Kauniin virkatun reunuksen kuvion leveys on vain 1,5 cm ja korkeus on sama. Malli on monelle virkkaajalle tutun tuntuinen. Pitsi on todella siististi virkattu suoraan tiiviin puuvillapalttinan reunaan.

nenaliina-frivolite

The lace on the next one is tatted. The relatively simple pattern has been made with one shuttle. The handkerchief has been hemmed with the drawn thread technique and the lace is sewn onto the edge. Very pretty!

*

Seuraava liina on Frivolitéetä eli sukkulapitsiä. Yhdellä sukkulalla toteutettu malli on suht yksinkertainen, mutta silti todella viehättävä. Liina on päärmätty reikäompelein ja pitsi on kiinnitetty käsin ompelemalla liinan reunaan.

nenaliina-needle-lace

The smallest one has Turkish needle lace (also called “oya”) in one corner and on the edges. This is a method where the lace is worked with just needle and thread straight onto the edge of the fabric. This is actually one handkerchief that I can say I’ve used since it decorated the little pocket of my national costume. The dress was bought for me in my early teens. It was very cleverly sewn with a lot of seam allowance to take out when I grew. Since then the dress has also been worn by my daughter on many a festive occasion and I am hoping it will be passed on to future generations…

*

Pienimmän liinan kulmassa ja reunoilla on turkkilaista neulapitsiä. Tätä oya-pitsiä tehdään pelkällä langalla ja neulalla. Se koostuu kaarista joita kiinnitetään erilaisilla solmuilla edellisen rivin lenkkeihin. Sain tämän pitsiliinan aikoinaan isoäidiltäni koristamaan kansallispukuni taskua, ja siinä se on ollut näihin päiviin asti hakaneulalla kiinnitettynä, ensin minun käytössäni ja sittemmin tyttäreni.

needle-lace

Oya lace is an ancient art of needle lace used to decorate scarves and linen. It’s also a method to make 3D flower decorations for head decorations, necklaces etc. that can look amazingly realistic. This is my try at oya needle lace onto the edge of an old linen towel.

*

Eri pitsitekniikoita tutkiessani innostuin itsekin kokeilemaan ensimmäistä kertaa neulapitsin tekemistä vanhan pyyheliinan reunaan. Tässä harjoitelmani vähän paksummalla Novitan virkkauslangalla. Ohjeita löytyy netistä hakusanoilla “Turkish needle lace” tai “oya lace”nenaliinat-ja-pyyhe

Toscakakku, Tosca caramel cake

kahvikakku

Another finnish classic from my children’s wish list. This soft sponge cake is topped with an almond caramel and is the indisputable star of the traditional coffee table. Scroll down for the recipe.

*

Toiveohje taas jälkikasvulta. Suussasulavan kostea pohja on tärkeä osa tätä klassikkokakkua ja se kulkeekin reseptikirjassani nimellä “pehmeä toscakakku”.

Ainekset noin 25 cm kakkuvuokaa varten:

150 g voita

2 kananmunaa

1,5 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 rkl maitoa

Kuorrutus:

120 g voita

1,5 dl sokeria

100 g mantelia rouhittuna (tai lastuina)

2 rkl kermaa

2 rkl vehnäjauhoja

Sulata voi ja jätä jäähtymään. Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Oikean sokerileipurin ohje kuuluu että vaahdotus kestää puoli tuntia, minä yritän jaksaa vispata ainakin kymmenen minuuttia =/ Sekoita leivinjauhe ja vaniljasokeri jauhoihin ja lisää varovasti käännellen Minun vuokani läpimitta oli tällä kertaaa noin 25 cm ja lmunavaahtoon. Sekoittele joukkoon vielä sulatettu voi ja viimeiseksi maito. Levitä (leivinpaperilla vuorattuun) kakkuvuokaan. Leivinpaperi ainakin pohjassa auttaa saamaan kakun ehjänä tarjoilulautaselle. Paista 180° puolikypsäksi, noin viisitoista minuuttia eli kunnes pinta alkaa hieman saada väriä. Kiehauta sillä aikaa kuorrutteen ainekset. Levitä tosca-seos varovasti tasaiseksi kerrokseksi kakun pinnalle ja laita takaisin uuniin toiseksi vartiksi, eli kunnes kuorrute on saanut sopivasti väriä. Uunin lämpöä voi hilata vähän ylemmäksi tässä vaiheessa.

Minä käytin osittain tummaa “kuivaa fariinisokeria” kun tavallinen oli loppu. Se ei haitannut lainkaan vaan päinvastoin teki kakusta oikein herkullisen makuisen ja näköisen. Kuorrutteen aineita en mitannut vaan laitoin mutu meiningillä kattilaan. Jos teet kakun eri kokoiseen vuokaan niin siitä tulee joko paksumpi tai ohuempi. Paksumpaa kannattaa tietenkin kypsentää hieman pitempään ainakin alkuvaiheessa, jollei halua täytteen humpsahtavan kakun sisään. Sellaisenkin ohjeen olen joskus nähnyt🙂

toscapala

Ingredients for a 25 cm cake tin:

150 g butter

2 eggs

1,5 dl sugar

2 dl plain flour

1,5 ts baking powder

2 ts vanilla sugar

2 tbs milk

Topping:

120 g butter

1,5 dl sugar

100 g almonds, ground coarsely or sliced

2 tbs cream

2 tbs plain flour

Melt the butter and leave to cool. Whisk together the eggs and the sugar until light and fluffy. A chef once told me that this stage should take half an hour but I usually give up after ten minutes! Mix the baking powder and vanilla sugar with the flour and fold in. Add the melted butter and the milk. Put the dough in a (lined) baking tin and bake at 180°C (≈360°F) about fifteen minutes, until the top starts to take colour. Meanwhile bring to boil all the ingredients for the topping. Pour evenly over the half baked cake and put back in the oven for another 15 mins until the cake is nicely coloured. At this stage you can wind up the heat a little to 200°C (≈390°F). This time I used some darker muscovado-type sugar since I ran out of ordinary white sugar. Made the cake look and taste even better🙂

Glass markers, lasinmerkkaajia

 

11Glass markers made with memory wire and all kinds of beads. A set of these is an easy little present for any occasion.

First you turn a little circle onto the end of the wire with a pair of round pliers taking care not to disfigure the rest of the wire. Straighten it out if it’s crooked then cut the wire so that it overlaps the little circle by a couple of millimeters. Slip the decorations onto the wire and turn the end up to fit into the opposite notch, carefully so the wire doesn’t snap. All of these have a bigger decorative bead attached with a metal headpin.

korusetit

Koruvaijerista saa helposti kauniita lasimerkkejä esimerkiksi tuliasiksi vietäväksi. Metallilangan päähän tehdään pyöreäpäisillä pihdeillä lenkki, kieppi katkaistaan niin että se menee pari milliä lenkin ohi ja kun on pujotellut helmet vaijeriin taitetaan toinen pää varovasti ylös kiinnitykoukuksi. Kaikissa näissä malleissa on korupiikkiin pujotellut isommat koristehelmet pikkuhelmien keskellä. Mukana on sekä kivi, lasi että muovihelmiä.

lasinelio

Reflector lace, pitsiheijastimia

heijastimet-salamalla

A good reflector is a very important “safety device” that should be attached to everyones clothes, bags etc. during the dark months of autumn and winter. These have been made out of the same reflective thread that I used a year ago (link here).

*

Ohuesta heijastinlangasta virkattuja ja käpyiltyjä heijastinkoristeita kiinnitettäviksi talvitakkeihin ja laukkuihin. Pyörylöistä virkatut on tehty samalla tavalla kuin korvikset tässä postauksessa. Kokeilin myös onnistuuko heijastinlangasta käpyily. Tekemällä pelkkiä kaaria ja käyttämällä sydänlankana haurasta heijastinlankaa kestävämpää puuvillaa sekin onnistui. Kokeilun tulokset alla olevassa kuvassa missä on kolme heijastinta. Niiden kaikkien keskusta on virkattu ja sen ympärille tehty frivolité pitsiä. Heijastinpitsiä lisää vuoden takaisessa postauksessa.

heijastimet-2

These are crocheted the same way as the earrings in a previous post.

heijastimet-1

These are more traditional crochet.

Heijastimet 3.jpeg

And these an experiment to turn the same thread into tatting. The thin thread is quite brittle and breaks easily but by using a stronger core thread (DMC cordonnet no. 30 cotton) I managed to make this work🙂 The center is crocheted. All the tatting is done in chains which are joined to the previous row using the core thread. The one on the right has crocheted double stitches with a narrow reflector band weaved in and just one row of tatted chains.

heijastimet

Now these just have to be sewn on not to be swallowed by the depths of my needlework basket!!

Woollen socks 2, lisää villasukkia

kirjosukat

I knitted this pair of socks in autumn colours for my father in law. The striped sole is quite sturdy and I expect it to stand up to wear quite well. On either side of the heel flap I used a crochet hook to pick up the yarn between the stitches. This way I got a tight cast on row for both sides. I also did some short rows at the end of the the flap to get a rounder heel. The pattern is modified from a free Drops pattern, link here. The yarn is Drops Fabel knitted with 2.5mm needles, 20 stitches/needle.

kirjjavan-sukan-karki

Kudoin appiukolleni syntymäpäivälahjaksi kirjoneulesukat syksyn väreissä. Raidallisesta pohjasta tuli tiukkaan kudottuna kestävän tuntuinen. Kantapään silmukat nostin virkkuukoukulla kantalapun molemmilta puolilta silmukoiden välistä ja sain tällä tapaa tiiviin rivin silmukoiden lisäyksen kohdalle. Kantalapun lopuksi tein myös joitain vajaita rivejä jotta sain kantaan pyöreyttä. Malli on muunnelma Dropsin ilmaisesta kirjoneulesukan ohjeesta, linkki täällä. Lanka on Drops Fabel kudottuna 2.5mm puikoilla, 20 silmukkaa/puikko.

The more colourful socks were for two young ladies and the striped ones to replace and old worn out pair of my husband’s rather extensive arsenal of woolly socks.

*

Värikkäämmät sukat noin kokoa 37 kudoin kahdelle nuorelle neidille, ja isommat raidalliset korvaamaan yhdet mieheni hyvin palvelleista saapassukista.