Raparperi bébéet, rhubarb buttercream pastries

Leivokset

This is my attempt to combine rhubarb, a big favourite of mine, with a classic Finnish buttercream pastry called “Bébé”, which I also love. The Bébé has been around for at least a century – I found the recipe in an old cook book of mine from  1922 🙂

*

Bébé-leivos on valintani kahvilan kakkutiskillä. Raparperi on toinen suosikkini. Tässä kokeiluni yhdistää nämä herkut. Ohjeen bébé-leivoksille löysin vuodelta 1922 peräisin olevasta Kotiruoka – kirjasta (Otavan kahdeksas painos tästä “kotia ja koulua varten” kirjoitetusta keittokirjasta), joten perinteisestä leivokset on kyse 🙂

Kotiruoka

Avoin kirja

Ainekset:

Leivospohjiin valmista murotaikinaa tai

1 muna

1 dl sokeria

4,5 dl vehnäjauhoja

200 g voita

Täytteeseen:

150 g voita

1 dl sokeria

1/2 dl kokoon keitettyä raparperimehua, sokeroimatonta

(1 munan keltuainen)

(1 dl raparperihilloketta)

Kuorrutteeseen pari dl tomusokeria ja raparperimehua

Tein tällä kertaa murotaikinan ranskalaisen keittokirjan ohjeen mukaan. Vaahdota kananmuna ja sokeri, sekoita mukaan jauhot ja murusta seos käsien välissä. Hiero voi sekaan jotta saat tasaisen taikinan. Laita se lepäämään jääkaappiin hetkeksi ja kauli sitten ohueksi levyksi jauhotetulle pöydälle. Ota muotilla tai lasilla hieman leivosvuokia isompia pyörylöitä taikinasta ja painele hyvin voideltuihin ja jauhottuihin pikkuvuokiin. Paista 175° kunnes leivospohjat alkavat saada hieman väriä.

Jos leivospohjat kupruilevat uunissa niin voit painella ja tasoittaa niitä lusikalla heti uunista poistamisen jälkeen. Anna pohjien jäähtyä hetki ennen niiden kumoamista. Kokeiluissani huomasin että munaa sisältävät pohjat irtosivat paljon helpommin metallivuoistani kuin vanhan keittokirjan hiekkahentusten reseptillä valmistetut, vain voita, sokeria ja jauhoja sisältävät pohjat. Silikoni tai teflonvuoista  ne varmaan irtoavat myös helpommin kuin minun vanhoista metallisista.

Lämmitä täytettä varten kattilassa raparperimehua ja sokeria kunnes sokeri on kokonaan liuennut. Voit myös vispata sekaan keltuaisen jolloin saat vaniljakastikemaisen seoksen ja kreemistä tulee vähemmän voinen. Jätä jäähtymään siksi aikaa kun vaahdotat voin vaaleaksi vaahdoksi, vähintään viisi minuuttia. Vispaa sekaan hyvin jäähtynyt raparperisiirappi tai keltuaisseos. Täytä leivospohjat voikreemillä ja tasoita pinta. Laita jääkaappiin kovettumaan.

Sekoita kuorrutus tomusokerista ja raparperimehusta ja levitä tasaiseksi kerrokseksi leivosten päälle. Raparperista tulee kaunis vaaleanpunainen väri kuorrutukseen jos et kuori punaista pintaa niistä pois. Minä usein keitän pelkkiä kuoria erikseen jotta saan niistä värin talteen.

Maistelua

Tässä erilaisten täytevaihtoehtojen maistelua. Yksi maukas vaihtoehto oli laittaa kreemin päälle raparperimehusta glasyyri kuten ensimmäisessä kuvassa, mutta päädyin lopulta helpompaan vaihtoehtoon eli sekoittamaan hilloketta kreemiin ja kuorruttamaan bébéet perinteiseen tapaan sokerikuorrutteella. Hillokkeen piilottamista pohjan ja kreemin väliin harkitsin myös mutta riskinä olisi pohjan vettyminen. Hilloketta voi myös sekoittaa täytteen joukkoon niin saa vähän raparperisempia leivoksia.

Kuorrutusta vailla

The bébés are made with a pastry crust filled with buttercream and topped with a sugar icing. Traditionally they have a pink coating but a light brown version flavoured with hazelnut is an even more delicious treat that I remember already from my childhood. Now for some rhubarb…

Ingredients:

Short crust pastry or

1 egg

1 dl sugar

 4,5 dl flour

200 g butter (I always use salted butter)

For the filling:

150 g butter

1 dl sugar

1/2 dl reduced rhubarb juice, unsweetened

(1 egg yolk)

(1 dl rhubarb compote)

For the icing some icing sugar and rhubarb juice

I tried the French way of making the pastry this time, from my lovely book Toute la Pâtisserie. The pâte sablée is made by first beating the sugar with the egg until light and fluffy. The flour is folded in and then rubbed between your fingers to make it grainy. The soft butter is incorporated and then the pastry is put in the fridge for about ten minutes to set.

Butter and flour you cake molds. Roll the dough out thinly onto a floured work surface. Take small rounds, slightly bigger than your cake molds, and press them into the molds. Bake at 175°C until just starting to colour. Leave to cool a little before unmolding.

For the filling put the rhubarb juice and the sugar into a saucepan and heat gently until the sugar is dissolved. If you want to reduce the amount of butter in the filling you can add an egg yolk to the pan and heat all the ingredients slowly to make a custard. Leave to cool. Beat the butter for at least five ( or ten) minutes to form a white foam, then add the rhubarb syrup or custard. Fill the pastry crusts with this buttercream and even out. Put in the fridge to harden.

Finally coat the little pastries with the icing. These ones got their lovely colour from the juice made with rhubarb skins that simmered in a little water.

DSC_0355

I made quite a few versions of these. The one above has some rhubarb compote added to the buttercream, the ones in the first picture have a coating of rhubarb jelly (a bit fiddly) and below some “easy” versions. They are adaptations of the Alexander cake from my previous post, which buy the way is featured in the old cook book on the opposite page from the bébé 🙂

Levyversio

Buttercream mixed with cream cheese in the middle.   *   Tuorejuustolla jatkettua voikreemiä välissä.

Aleksanteriversio

These ones are filled with rhubarb jam.   *   Raparperihyytelöä täytteenä.

Dressing up for a formal occasion, akateemisiin juhliin sonnustautumista

Korvakorut

It’s not often that I get to wear an evening gown, but this week-end a friend of mine celebrated her doctoral degree in the traditional way. She was dressed in a black long dress, which I had the honour of making for her and the guests got to put on their best and look quite “academic” in their tails. For my own dress I decided to cut corners a bit by just adding a hem to my ready made tunic. I made these silver wire earrings from the same jade beads as my old bracelet and necklace to complement the sea green attire.

*

Ystävättäreni tohtorinväitöskaronkkaan saimme sonnustautua parhaimpiimme. Minulle lankesi kunniatehtävä valmistaa hänelle musta iltapuku kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Omaa iltapukuani varten menin siitä missä aita oli vähän matalampi. Kaapistani sattumoisin löytyi lempiväriäni olevaa silkkiä (juuri tällaista tilaisuutta varten vuosia sitten hankittua) jota lisäsin kevättunikani helmaan. Miehustaan  värkkäsin ison silkkikukan ja uudet korvakorut tein hopealangasta jadehelmikorujeni kaveriksi. Ainakin henkarissa kokonaisuus näyttää aika hyvältä 😉

Korujen rakentelua

The bead is threaded onto one end of the wire and then the wire is just wound  irregularly around the bead. I used a 1mm thick silver coated wire and added one dangling bead. The clips are glued on with super glue.

klipsi

I added some extra glamour to my dress by making a flower out of the same silk as the hem and attaching it near the neckline.

Terälehtien leikkaus

I gathered the stitching around the petals a little to make them curl in slightly, tacked them together overlapping each one and pulled the thread tight to gather them into a flower shape.

 

A long length of tulle is gathered both under and over the silk petals and some silver beads sewn in the middle to give the finishing touch.

Kukka

My new long gown waiting on the hanger 🙂 I do love the colour!

Mekko

Ötökkä hotelli, bug hotel

Täytettynä

We hung four new birdhouses in our garden this spring just in time for the birds’ nesting season. Now I’ve been busy preparing lodgings for insects. This bug hotel is supposed to attract beneficial insects that will pollinate my berries and fruit trees and get rid of unwanted pests in my garden.

*

Linnunpöntöt saatiin juuri sopivasti sijoilleen ennen kevätmuuttoa. Nyt olen valmistellut ötökkähotellia houkutellakseni hyödyllisiä hyönteisiä pihallemme. Rakensin erilaisia pesäkoloja siinä toivossa että ne vetäisivät puoleensa tehokkaita pölyttäjiä ja tuholaistensyöjiä.

Materiaalit

Plenty of material in our garden! The main thing is that it’s dry. Different kinds of housing will be suitable for different types of insects. You’ll find a good article on the subject here for example by Robin Horton 🙂

*

Haeskellessani taustatietoa aiheesta törmäsin mm. Sonja Lumpeen hauskaan puutarhablogiin. Tällä englanninkielisellä sivulla on myös paljon asiaa esimerkiksi erilaisista hyödyllisistä hyönteisistä.

 

Ötökkähotelli Guiraud

The first bug hotel I ever came across was this one (in the picture above) in the garden of Château Guiraud in Sauternes. It houses bugs that pollinate and care for the vineyards that produce one of the most famous sweet Bordeaux wines. At Guiraud they have long recognized the advantages of insects in keeping the vineyards healthy.

*

Tässä yllä kuva ensimmäisestä hyönteishotellista johon törmäsin vuosi sitten Sauternesin kuuluisalla Château Guiraud:n viinitilalla Bordeaux:ssa. Siellä on jo monta vuotta edistetty viinitarhojen hyvinvointia hyönteisten avulla.

Hotellit

Here are my versions of the insect hotel. The smaller one I’m hoping will be housed by solitary bees, very efficient pollinators apparently.

*

Tässä minun kaksi versiotani ötökkähotellista valmiina vastaanottamaan kaikki kotia etsivät hyönteiset 🙂 Kannon lyhennyksestä jäi yli pöllin siivu johon porasin eri kokoisia reikiä, ja  jonka asukeiksi odottelen erakkohyönteisiä kuten villimehiläisiä. Ne ovat kuulemma erittäin tehokkaita pölyttäjiä.

If you don’t know this one you’ll have to try! For decades now we have avoided the total vole destruction of our garden by planting these pretty flowers, the fritillaria. I’m certainly no gardener but these bulbs keep producing lovely blossoms every spring in very poor soil without any care at all. And the best thing about them is a vole free garden!

*

Myyrätuhoilta on muuten vältytty jo parikymmentä vuotta näiden kauniiden pikarililjojen ansiosta. Ne jaksavat kukkia köyhässä maassa vuodesta toiseen ilman sen kummempaa hoitoa – suosittelen! Kaunista alkukesää kaikille 🙂

Dolls’ house furniture, nukkekodin kalusteita

Gepetto kalusteet

I’m furnishing a country living room 😉 and couldn’t resist buying these lovely little dolls’ house chairs when I spotted them in a gift shop. A little family run business makes them from plywood. They are ready cut for you to assemble, which means they’re sold in very handy flat packages. I painted my Gustavian style furniture to go with the room’s soft furnishings.

*

En voinut vastustaa näitä hurmaavia pikku kalusteita – nukkekodin puuttuessa ne piti hankkia koristamaan ikkunalautaa 🙂 Pikkuruisia huonekaluja valmistaa kangasalalainen perheyritys. Eri tyylisiä kalusteita sekä nukkekoteja myydään laserleikattuina vanerilevyinä joista ne kootaan itse. Minä maalasin omat kustavilaiskalusteeni askarteluväreillä kesäkodin olohuoneen sisustukseen sopiviksi.

Gepetto osat

The Gepetto website is mostly in Finnish, but if you scroll down on this link you’ll find a little story about the firm in English.

*

Gepetto.fi on yrityksen kotisivu josta löytyy lisää ihanuuksia ja myös jälleenmyyjien ja verkkokaupan yhteystiedot.

Gepetto ikkunalla

The yellow pillows, which I bought last summer to brighten up the white and brown decor, are from the Swedish Linum textiles collection. The little woollen cushion cover with the dark brown stripes was woven by my mother in her art school days. I’m planning to make some more cushions for the room, perhaps something embroidered and felted?

*

Keltaiset sisustustyynyt ovat Linumin mallistosta. Pieni ruskearaidallinen tyynynpäällinen on paksua villalankaa ja äitini kutoma hänen opiskeluvuosinaan. Lisää sohvatyynyjä on suunnitteilla, ehkä kirjottuina ja huovutettuina?

Gepetto ja tuoli

Save

Bracelets and pearls, korujuttuja

PiinaranneketjuI’ve made quite a number of chainmail bracelets for graduation gifts and birthday presents. Usually I use a weave called the byzantine chain, or “king’s chain” as it’s called in my native finnish. The weave of this slightly less elaborate design is called the ‘Jens pind’. This particular bracelet was woven from little rings with the inner diameter of 3mm. For the rings I used a 1mm thick solid silver wire, winding it around a knitting needle. For more info on how it was made and the chainmail technique see the post on the byzantine bracelet.

*

Tällaisia hopealangasta punottuja ranneketjuja olen valmistanut lukuisia mm. valmistumislahjaksi. Tämä on samalla tekniikalla tehty kuin aikaisemman postauksen kuningasketju, mutta punosmallin nimi on suomeksi ´piina´- mistä lie johtuu! Hopealangan paksuus on 1mm ja renkaan sisämitta 3mm.

JadekorutThis is a set of sea green jewellery I made many years ago – in one of my favourite colours. The jade beads are separated with tiny silver rings, one large silver coated bead and a silver clasp.

*

Tämän korusetin tein itselleni monta vuotta sitten pidettäväksi vedenvihreiden lempivaatteitteni kanssa. Jadehelmien seurana on pienen pieniä hopearenkaita, yksi isompi hopeoitu helmi ja hopeinen jousilukko.

Vedenvihreiden hopealukotAs you can see in the picture above the silver parts had tarnished badly over the years, so I decided to take the bracelet and necklace apart to clean them properly. After dipping them into a silver cleaning liquid and retieing the chains using some nylon coated beading wire, they look nice and shiny again. Here below on the same colour fabric I bought to make myself a new spring outfit 🙂

*

Hopeiset lukot ja helmet olivat pahoin mustuneet, joten päätin puhdistaa ne upottamalla osat hopeankiillotusnesteeseen. Se edellytti ketjujen purkamista ja punomista uudelleen nylon päällysteiseen koruvaijeriin, mutta nyt ne kiiltelevät taas kauniisti.

Vedenvihreät korut

Save

Save

Save

Little doilies, pieniä pitsiliinoja

Pikku neliö

I practiced different Hedebo techniques on this small doily which measures about 15×15 cm. For material I cut a piece of the fine old sheet that I used for the whitework tea cosy. I didn’t have linen thread at hand so I used a No. 10 cotton. The cotton seems to work well on the satin stitch of the little leaves but the pyramid structures still leave a bit to be desired. I’ll definately have to try the thin linen thread next!

*

Pieni Hedebo liina syntyi harjoittelutyönä. Käytin siihen samaa vanhaa pellavaista lakanakangasta kuin leikekirjottuun pannumyssyyn. Lanka on nro 10 puuvillaista virkkauslankaa, joka toimii hyvin laakapistoina pikku lehdissä, mutta esimerkiksi tyypilliset Hedebo pyramidit jäivät aika muodottomiksi. Ohutta pellavaista lankaa pitää siis kokeilla niihin.

Neliön kulma

Neliön reuna

Under here is another little doily with a tatted edging and the center made from the same old linen. The edging is a favourite of mine from a previous post. The edge is hemmed with the typical Hedebo twisted buttonhole stitch onto which I sewed the lace edging.

*

Tämä toinen pikkuliina on suunnilleen saman kokoinen. Reunus on sukkulalla tehtyä käpypitsiä joka on tuttu tästä vanhasta postauksesta. Tein sen renkaaksi ja mittasi keskustaa varten sopivan kokoisen ympyrän samasta lakanakankaasta kuin ylempi pikkuliina. Kankaan reuna on päärmätty Hedebo kirjonnasta tutuilla napinläpipistoilla ja pitsi on ommeltu siihen.

Frivolité pikkuliina

Pikkuliina pöydällä

Pelaajat

Aleksanterinleivokset, Alexander cake

Keltaiset aleksanterit1

This traditional Alexander cake’s history goes back to the beginning of the 19th century; the name originates from a pastry cooked up for tsar Alexander I, then Imperial Grand Prince of Finland. Since then it’s been an essential part of every Finnish confectioner’s assortment! No wonder as they’re easy to make for a bigger crowd and delicious to boot 🙂

*

Perinteiset aleksanterinleivokset muuntuvat helposti pääsiäisherkuiksi tai mihin tahansa juhlateemaan väriä ja koristeita vaihtamalla. Niitä on myös helppo tehdä juhliin isompiakin määriä etukäteen. Joskus olen pakastanut levyt ennen kuorruttamista, mutta leivokset säilyvät myös monta päivää valmiina (jollei joku löydä niitä ja syödä makeannälkäänsä!)

Keltaiset

Ainekset:

200 g voita

1dl sokeria

4-4,5dl vehnäjauhoja

1 pieni kananmuna

väliin reilu 1 dl vadelmahilloa

Kuorrutus:

3 dl tomusokeria

2 rkl vettä tai punaista mehua

( elintarvikeväriä, koristehippuja)

Nypi voi, sokeri ja jauhot, lisää jauhoja jos tarpeen jotta saat muruisen seoksen. Sekoita nopeasti mukaan muna niin että taikina on kiinteää ja pehmeää. Kauli suoraan leivinpaperin päälle uunipellin kokoiseksi levyksi. Paista 175°C noin vartti, niin että levy alkaa saada aavistuksen väriä. Leikkaa kahteen osaan ja jätä jäähtymään.

Levitä toiselle puolelle vadelmahilloa ja nosta toinen puoli kanneksi. Sekoita tomusokerista ja vedestä/mehusta tasainen kuorrutus, värjää halutessasi elintarvikevärillä. Kuorrutuksen pitäisi olla sopivan jähmeää jotta se tasoittuu kakun pintaan muttei valu liikaa. Jos laitat kuorrutuksen päälle nonparelleja tai muita koristeita, odota hetki etteivät ne uppoa kuorrutukseen mutta älä liikaa että ne vielä tarttuvat pintaan! Leikkaa terävällä veitsellä kuivunut levy haluamasi kokoisiksi paloiksi. Helpompaa on saada kauniita paloja jos maltat antaa levyn vetäytyä kunnolla ennen leikkaamista. Nämä pienet makupalat ovat noin 3,5×5 senttiä eli pellillisestä tuli 28 pientä leivosta. Jos tarjoat pelkkiä aleksantereita tee niistä isompia.

Siniset aleksanterit

Ingredients:

200 g butter

1 dl sugar

4 – 4,5 dl flour

1 small egg

1 – 1,5 dl raspberry jam for the filling

For the topping:

3 dl icing sugar

3 tbs water or red juice

(nonpareils)

Rub the sugar and flour into the butter, with enough flour to make a dry mixture. Quickly add the egg to form a soft dough. Roll out onto a baking sheet, into a rectangle the size of your baking tray. Bake at 175°C (~350°F) for about 15 minutes or until the cake just starts to take a hint of colour. Cut in half and leave to cool well before filling.

Coat one half with raspberry jam and lift the other one on top. Mix the icing sugar with a couple of tablespoons of water. You can use a red berry juice to make the pastries the traditional pink, or use a colouring and nonpareils to suit the colour code of your party. The icing should be just runny enough to smooth down evenly. Sprinkle on some nonpareils if you wish. Leave to harden and cut into suitably sized bites; bigger if it’s the only treat in your coffee table or smaller for a cake buffet. (These ones measure 5 by about 3,5 cm so I got 28 little cakes out of my baking tray.) If you leave the cake to withdraw for a few hours before cutting you’ll find it won’t break so easily.

The great thing about these cakes is that they can be made well in advance. They’ll keep in a dry place for up to a week or you can deep freeze them without the icing. So a perfect choice for any big event!

To get into the spring mood (after a quick skiing holiday up north) I’m sharing a few photos of my favourite spring flower: the ranunculus, since I found some lovely ones to plant on my balcony. The orange one in the picture below is made of sugar paste. The “making of” in this post from two years back.

Leinikkikimppu

Kevättä odotellessa tässä vielä kuvia lempikukistani jaloleinikeistä joita löysin istutettavaksi parvekkeelle. Yllä olevassa kuvassa askartelemani sokerinen versio (oranssi kukka), jonka tekovaiheista tässä postauksessa parin vuoden takaa.